ROIC – sijoitetun pääoman tuotto syvässä tarkastelussa

ROIC

Sijoittaminen on täynnä erilaisia tunnuslukuja ja mittareita, joilla arvioidaan yritysten menestystä ja kannattavuutta. Yksi keskeisimmistä mittareista kokeneiden sijoittajien työkalupakissa on ROIC (Return on Invested Capital), suomeksi sijoitetun pääoman tuotto. ROIC mittaa, kuinka tehokkaasti yritys tuottaa voittoa suhteessa liiketoimintaansa sidottuun pääomaan. Toisin sanoen, se kertoo omistajille, paljonko tuottoa yritys pystyy luomaan jokaista sijoitettua pääomaeuroa kohden.

Tässä syväluotaavassa artikkelissa perehdymme ROIC:iin perin pohjin: Mikä on ROIC, kuinka ROIC formula määritellään, miten ROIC suhtautuu muihin tunnuslukuihin kuten return on investment (ROI), miksi ROIC on tärkeä sijoittajalle, miten sitä tulkitaan, sekä mitkä ovat sen rajoitteet.

Mikä on ROIC?

ROIC (Return on Invested Capital) on tunnusluku, joka kertoo kuinka hyvin yritys kykenee tuottamaan voittoa käyttämälleen pääomalle. Sijoitetun pääoman tuotto ilmoitetaan prosentteina, ja se havainnollistaa, kuinka monta euroa voittoa (verojen jälkeen) yritys tuottaa kutakin liiketoimintaan sijoitettua euroa kohti. Mitä korkeampi ROIC-prosentti on, sitä tehokkaammin yritys käyttää pääomaansa tuoton luomiseen. Esimerkiksi ROIC 20 % tarkoittaa, että yritys tuottaa 0,20 € verojen jälkeistä voittoa jokaista liiketoimintaan sidottua 1 € kohden. Tämä on merkittävä tieto sijoittajalle: korkea luku viittaa usein vahvaan liiketoimintaan ja tehokkaaseen pääoman käyttöön.

ROIC on erityisen hyödyllinen siksi, että toisin kuin pelkkä euromääräinen tulos, se suhteuttaa tuoton yrityksen koko pääoman määrään. Kahdella yrityksellä voi olla sama vuosittainen voitto, mutta jos toinen on saavuttanut sen pienemmällä sijoitetulla pääomalla, sen ROIC on korkeampi ja pääoman käyttö tehokkaampaa. Sijoittajan näkökulmasta ROIC auttaa tunnistamaan yhtiöitä, jotka luovat arvoa omistajille: yritys luo taloudellista lisäarvoa vain, jos sijoitetun pääoman tuotto ylittää pääoman kustannuksen.

On hyvä huomata, että ROIC keskittyy yrityksen operatiiviseen toimintaan. Se mittaa tuottoa riippumatta siitä, miten yritys on rahoitettu (velalla vai omalla pääomalla). Tästä syystä ROIC erottaa liiketoiminnan tuloksen yrityksen rahoitusratkaisuista. Monet asiantuntijat pitävätkin ROIC-mittaria täsmällisempänä yrityksen suorituskyvyn mittarina kuin vaikkapa pelkkää nettotulosta tai oman pääoman tuottoa (ROE), koska ROIC antaa kokonaisvaltaisemman kuvan yrityksen kyvystä luoda voittoa kaikelle liiketoimintaan sijoitetulle pääomalle.

ROIC formula – miten sijoitetun pääoman tuotto lasketaan?

ROIC voidaan laskea usealla hieman eri tavalla, mutta perusidea on aina sama: jaetaan yrityksen tuotto sen sijoitetulla pääomalla. Yksinkertaistettu ROIC-kaava on:

ROIC = (Nettovoitto operatiivisesta toiminnasta verojen jälkeen) / (Sijoitettu pääoma)

Käytännössä yläkerran lukuna käytetään usein lyhennettä NOPAT (Net Operating Profit After Tax), joka tarkoittaa operatiivisen toiminnan voittoa verojen jälkeen. NOPAT kuvaa yrityksen tulosta olettaen, että yrityksellä ei olisi korollista velkaa – toisin sanoen se eliminoi rahoitus-erien vaikutuksen ja keskittyy varsinaisen liiketoiminnan kannattavuuteen. NOPAT voidaan laskea esimerkiksi ottamalla yrityksen liikevoitto (EBIT) ja vähentämällä siitä teoreettiset verot (esim. EBIT * (1 – verokanta)). Tämä antaa paremman kuvan yrityksen todellisesta tuloksentekokyvystä kuin pelkkä nettotulos, johon rahoituskulut ja kertaluonteiset erät vaikuttavat.

Sijoitettu pääoma (engl. Invested Capital) puolestaan tarkoittaa kaikkea pääomaa, joka on sidottu yrityksen operatiivisen toiminnan pyörittämiseen. Laskennallisesti sijoitettu pääoma voidaan määritellä esimerkiksi seuraavasti:

  • Oma pääoma + korolliset velat – ylimääräinen kassa.

Tässä logiikkana on, että sekä omistajien sijoittama oma pääoma että yrityksen ottama korollinen vieras pääoma (velat) ovat rahoittaneet yrityksen varoja, joilla liiketoimintaa harjoitetaan. Toisaalta yrityksen käteisvarat ja muut vastaavat likvidit varat, jotka eivät ole tarpeen päivittäisessä liiketoiminnassa, voidaan yleensä vähentää pois sijoitetusta pääomasta, koska ne eivät ole aktiivisesti tuottamassa voittoa. Vaihtoehtoisesti sijoitettu pääoma voidaan laskea myös taseen vastaavaa-puolelta: ottamalla käyttöomaisuus (kuten koneet, laitteet, rakennukset, aineettomat oikeudet) ja lisäämällä nettokäyttöpääoma (käyttöpääoma = lyhytaikaiset varat – lyhytaikaiset velat, kuitenkin siten että korolliset velat ja ylimääräinen käteinen huomioidaan kuten edellä). Kummalla tahansa tavalla pyritään samaan lopputulokseen: lasketaan yhteen kaikki ne varat, jotka on oikeasti sijoitettu tuottamaan yrityksen liikevaihtoa ja tulosta.

Esimerkki laskennasta: Kuvitellaan yritys, jolla on operatiivista voittoa ennen veroja 100 miljoonaa euroa. Sen veroaste on 20 %, joten arvioitu operatiivinen voitto verojen jälkeen (NOPAT) on 80 miljoonaa. Yrityksen taseessa oma pääoma on 300 miljoonaa ja korollisia velkoja 200 miljoonaa. Lisäksi yrityksellä on 50 miljoonaa ylimääräistä käteistä, joka ylittää normaalin käyttöpääomatarpeen. Sijoitettu pääoma olisi tässä tapauksessa 300 + 200 – 50 = 450 miljoonaa. Näillä luvuilla ROIC voidaan laskea: 80 / 450 = 17,8 %. Tämä tarkoittaa, että yritys tuottaa noin 17,8 prosentin tuoton sijoitetulle pääomalleen. Sijoittaja voisi pitää tätä varsin hyvänä lukuna, etenkin jos toimialan keskiarvo on alempi tai jos yhtiön pääoman kustannus (WACC) on tätä pienempi, mihin palaamme pian.

On tärkeää huomata, että eri lähteet voivat laskea ROIC:ia hieman eri tavoin. Jotkut käyttävät viimeisen tilikauden lopun lukuja, toiset keskimääräistä pääomaa vuoden aikana (alku- ja lopputaseen keskiarvo) tarkemman kuvan saamiseksi. Oleellista on kuitenkin johdonmukaisuus: kun vertailet yritysten ROIC-lukuja, varmista että ne on laskettu vertailukelpoisesti. Usein yritykset itse raportoivat sijoitetun pääoman tuottoa osavuosikatsauksissaan tai vuosikertomuksissaan, jolloin ne yleensä kertovat myös laskentatavan.

ROIC vs ROI (Return on Investment)

Moni sijoittaja on kuullut myös termin ROI (Return on Investment, suomeksi yleisesti sijoitetun pääoman tuotto). Arkikielessä ROI viittaa usein mihin tahansa sijoituksen tuottoon – esimerkiksi jos sijoitat projektiin tai osakkeeseen ja saat voittoa, voit laskea tuottoprosentin ”return on investment” -periaatteella. ROI on siis laajempi ja vapaamuotoisempi käsite, joka yksinkertaisimmillaan lasketaan nettovoitto jaettuna sijoituksella. Yksilön tasolla ROI voisi tarkoittaa vaikkapa sitä, että laitoit 1000 € osakkeisiin ja sait 100 € voittoa, jolloin ROI on 10 %.

Yritystaloudessa ROI:sta puhutaan myös tunnuslukuna, mutta sen määritelmä voi vaihdella. Joissain yhteyksissä ROI lasketaan samankaltaisesti kuin ROIC, mutta käyttämällä hieman erilaista tuloskäsitettä. Esimerkiksi voidaan käyttää EBIT (tulos ennen korkoja ja veroja) ja jakaa se koko pääomalla (oma pääoma + korolliset velat). Tällöin ROI mittaa tuottoa ennen verojen vaikutusta. Toisaalta ROIC, kuten edellä todettiin, käyttää yleensä NOPAT:ia eli verojen jälkeistä operatiivista tulosta, mikä tekee siitä vertailukelpoisemman pääoman kustannukseen (joka tyypillisesti huomioi verot).

On hyvä ymmärtää ero: ROIC on tarkempi ja yhtenäisempi tapa mitata juuri liiketoiminnan tuottoa sijoitetulle pääomalle, kun taas ROI voi kontekstista riippuen tarkoittaa yleisemminkin sijoituksen tuottoa (ilman tarkkaa määrittelyä mikä tulos ja mikä pääoma). Suomalaisessa yritysanalyyseissä ROI-termiä käytetään toisinaan synonyymina sijoitetun pääoman tuotolle ja joskus se niputetaan samaan kuin ROIC. Siksi sijoittajan on syytä katsoa, miten kukin lähde tai yritys määrittelee käyttämänsä tunnusluvun. Yleisesti ottaen, jos törmäät sijoitusanalyysissä pelkkään ”sijoitetun pääoman tuotto” -termiin, kannattaa tarkistaa viitataanko silloin ROIC:iin (NOPAT/pääoma) vai johonkin muuhun laskentatapaan.

Yhteenvetona: ROI (return on investment) on kattotermi sijoitusten tuotolle, mutta ROIC on vakiintunut versio, joka on hienosäädetty yrityksen operatiivisen tehokkuuden mittaamiseen. Molemmat kertovat tuoton suhteessa panokseen, mutta ROIC huomioi pääoman rakenteen ja verot, mikä tekee siitä arvokkaamman mittarin pitkäaikaiselle osakesijoittajalle.

Miksi ROIC on tärkeä sijoittajalle?

ROIC ei ole vain jokin hieno laskennallinen luku – sillä on todellista merkitystä sijoittajille, koska se kertoo yrityksen arvonluontikyvystä. Tässä muutamia keskeisiä syitä, miksi sijoittajat seuraavat ROIC:ia tarkasti:

  • Arvon luominen vs. tuhoaminen: Yritys tuottaa omistaja-arvoa silloin, kun sen sijoitetun pääoman tuotto (ROIC) on suurempi kuin pääoman kustannus. Pääoman kustannus tarkoittaa yksinkertaistaen sitä tuotto-%:a, jota sijoittajat vaativat rahoilleen – tätä mittaria kutsutaan WACC:iksi (Weighted Average Cost of Capital, suomeksi painotettu keskimääräinen pääomakustannus). Jos yrityksen WACC on vaikkapa 8 % ja ROIC 12 %, yritys tuottaa 4 prosenttiyksikköä yli kustannuksensa, mikä luo lisäarvoa. Tällaiset yritykset ovat pitkällä tähtäimellä erittäin houkuttelevia, koska niiden liiketoiminta tuottaa enemmän kuin mitä pääoman hinnasta pitää maksaa. Sen sijaan, jos ROIC jää pysyvästi alle WACC:n, yritys käytännössä tuhlaa pääomaa – se sijoittaa rahaa tuottamatta riittävästi katetta. Tällainen tilanne on pitkään jatkuessaan kestämätön ja voi heijastua negatiivisesti osakekurssiin.
  • Yrityksen laatu ja kilpailuetu: Korkea ROIC viestii usein, että yrityksellä on vahva kilpailuasema ja tehokkaat toimintamallit. Yritys, joka pystyy johdonmukaisesti tuottamaan selvästi kilpailijoitaan parempaa tuottoa pääomalle, on todennäköisesti hyvin johdettu ja saattaa omata kestäviä kilpailuetuja (esimerkiksi vahva brändi, patentit, verkostovaikutukset tai tehokkaampi prosessi). Sijoittajalle tämä on merkki laadusta. Usein huippuyritykset, joilla on taloudellisia vallihautoja, kykenevät pitämään ROIC-luvut korkeina vuodesta toiseen, mikä näkyy pitkällä aikavälillä myös osakkeen arvonnousuna.
  • Kasvupotentiaali: ROIC liittyy läheisesti kasvun kannattavuuteen. Yritys, jolla on korkea ROIC, pystyy uudelleensijoittamaan suuren osan voitoistaan kannattavasti. Tällainen yritys voi laajentaa toimintaansa, avata uusia yksiköitä tai markkinoita ja silti saada jokaiselle uudelle euroille yhtä hyvän tuoton. Pitkällä aikavälillä tämä johtaa eksponentiaaliseen arvon kasvuun: kun yritys kasvaa investoimalla voittonsa hankkeisiin, jotka tuottavat yli pääoman kustannuksen, sekä tulos että osakkeenomistajien varallisuus kasvavat vauhdilla. Tästä syystä monesti sijoittajat arvostavat yrityksiä, joilla on korkea ROIC ja silti runsaasti mahdollisuuksia kasvaa – yhdistelmä lupaa erinomaisia tuottoja ajan mittaan.
  • Indikaattori johdon pääoman allokointikyvystä: ROIC antaa vihjeitä myös siitä, kuinka taitavasti yrityksen johto osaa allokoida pääomiaan. Hyvä johdon strategia näkyy siinä, että yritys sijoittaa rahaa projekteihin ja investointeihin, jotka tuottavat hyvin. Jos yritys tekee huonoja investointeja (esimerkiksi kalliita yritysostoja, jotka eivät tuota odotetusti), ROIC-luku voi laskea. Sijoittaja voi ROIC:ia seuraamalla arvioida, käytetäänkö yrityksen rahat tuottavasti. Johdon on päätöksillään pidettävä ROIC vähintään pääoman kustannuksen yläpuolella, muuten omistaja-arvo kärsii.

Yhteenvetona: ROIC on tärkeä siksi, että se yhdistää yrityksen kannattavuuden ja pääoman käytön tehokkuuden yhdeksi luvuksi. Se vastaa kysymykseen ”saako yritys riittävästi tuottoa niille varoille, jotka siihen on sijoitettu?”. Sijoittaja, joka etsii pitkäjänteisiä voittajia, pitää katseensa tiukasti tässä tunnusluvussa.

Miten ROIC:ia tulkitaan?

Pelkkä ROIC-prosentin näkeminen ei vielä riitä – sijoittajan on ymmärrettävä, mitä luku käytännössä tarkoittaa ja mikä on hyvä taso. Seuraavassa on muutamia suuntaviivoja ROIC:n tulkintaan:

  • Vertaa WACC:iin: Kuten edellä todettu, ensimmäinen kysymys tuloksen jälkeen on aina, onko ROIC suurempi vai pienempi kuin yrityksen pääoman kustannus (WACC). Jos ROIC > WACC, yritys luo arvoa. Jos ROIC < WACC, yritys menettää arvoa jokaisella sijoitetulla eurolla. Tämä on ehdoton minimikriteeri – pitkällä aikavälillä kestävän liiketoiminnan tulee tuottaa ainakin sen verran, mitä pääoma maksaa.
  • Hyvä ROIC -tasojen arviointi: Mikä sitten on ”hyvä” ROIC-prosentti? Tämä riippuu toimialasta. Yleisesti yli 10 %:n ROIC:ia pidetään vahvana merkkinä kannattavasta liiketoiminnasta. Monilla vakavaraisilla suuryrityksilläkin pitkän aikavälin ROIC pyörii kaksinumeroisissa luvuissa. Jos ROIC on esimerkiksi 15–20 % tai enemmän, yritys on erinomaisessa joukossa – erityisesti jos taso on pysynyt vakaana tai nousujohteisena useiden vuosien ajan. On kuitenkin tärkeää muistaa, että toimialojen välillä on isoja eroja: pääomakevyillä aloilla (kuten ohjelmistot tai palvelut) ROIC voi luontaisesti olla hyvin korkea, kun taas pääomaintensiivisillä aloilla (kuten raskas teollisuus tai öljynporaus) jopa 10 % voi olla huippuluokkaa. Sijoittajan kannattaa siis aina verrata ROIC:ia saman toimialan yhtiöiden kesken eikä suoraan eri sektorien välillä.
  • Historiallinen kehitys: Katso myös, mihin suuntaan yrityksen ROIC on menossa. Onko se parantunut vai heikentynyt viime vuosina? Vakaa tai kasvava ROIC-trendi kertoo, että yritys on pystynyt pitämään kannattavuutensa pääoman käytön suhteen hyvällä tolalla, mikä on lupaavaa. Jos ROIC laskee vuosi vuodelta, se voi olla varoitusmerkki siitä, että tuottoisat investointimahdollisuudet alkavat ehtyä tai kilpaileva paine syö kannattavuutta.
  • Absoluuttinen taso vs. kasvunäkymä: Joskus nuoret kasvuyritykset saattavat tilapäisesti näyttää matalaa ROIC:ia, koska ne investoivat voimakkaasti tulevaan kasvuun (esim. laajentavat kapasiteettia tai kehittävät uusia tuotteita). Lyhyellä tähtäimellä isot investoinnit voivat ”paisuttaa” sijoitetun pääoman määrää ennen kuin uudet tulovirrat alkavat. Tällaisten tapausten kohdalla sijoittajan on arvioitava, onko alhainen ROIC väliaikainen kasvun hinta vai merkki tehottomuudesta. Alkuvaiheen yhtiöillä ROIC voi olla vaatimaton, eikä se välttämättä kerro koko totuutta potentiaalista – tällöin muut mittarit ja laadullinen analyysi korostuvat. Vakiintuneella yrityksellä sen sijaan matala ROIC on huolestuttavampi signaali.
  • Toimialakohtaiset erityispiirteet: Kuten mainittu, toimialat vaikuttavat ROIC-tulkintaan. Esimerkiksi teknologiayhtiö, jonka pääomana ovat pitkälti aineettomat hyödykkeet ja osaaminen, voi saavuttaa 30 % tai enemmänkin ROIC-lukuja, kun taas sähköyhtiöllä, joka vaatii valtavia infrastruktuuri-investointeja, 8 % saattaa olla hyvä. Tästä syystä absoluuttisen hyvän ROIC:n raja vaihtelee. On myös hyvä ottaa huomioon, että joillakin aloilla taseessa näkyvä pääoma ei kerro koko kuvaa yrityksen ”todellisesta” sijoitetusta pääomasta – esimerkiksi ohjelmistoyrityksen arvokkain pääoma saattaa olla osaava henkilöstö ja koodi, jotka eivät näy taseessa. Tällöin huima ROIC ei automaattisesti tarkoita, että osake olisi aliarvostettu – se voi heijastaa juuri tuota aineetonta pääomaa.

Kaiken kaikkiaan ROIC:n tulkinnassa on aina kyse kontekstista. Hyvä nyrkkisääntö on: pidä ROIC selvästi positiivisena ja yli pääomakustannuksen, vertaa kilpailijoihin ja seuraa kehityssuuntaa. Näin saat parhaan kuvan siitä, onko yrityksen pääoman tuotto terveellä pohjalla.

Kuinka yritys voi parantaa ROIC:ia?

Yrityksen johto on jatkuvan haasteen edessä: miten parantaa tai ylläpitää korkeaa sijoitetun pääoman tuottoa. ROIC koostuu kahdesta palasesta – tuotosta (NOPAT) ja pääomasta – joten parannuskeinojakin on periaatteessa kahdella rintamalla. Tässä muutamia keinoja, joilla yhtiö voi pyrkiä nostamaan ROIC-lukuaan:

  • Kannattavuuden kasvattaminen: Yksinkertaisin tapa parantaa ROIC:ia on lisätä voittoa. Tämä voi tapahtua kasvattamalla myyntiä ilman että kustannukset kasvavat samassa suhteessa, tai parantamalla katteita (esimerkiksi nostamalla hintoja, kehittämällä tehokkaampia tuotantoprosesseja tai karsimalla turhia kuluja). Kaikki toimet, jotka nostavat operatiivista tulosta (EBIT) ja lopulta NOPAT:ia, auttavat nostamaan ROIC:ia, kunhan pääomapanos ei kasva suhteessa enempää.
  • Tehottoman pääoman vähentäminen: Yritys voi parantaa sijoitetun pääoman tuottoa myös vähentämällä turhaan sidottua pääomaa. Jos taseessa makaa tuottamattomia tai alhaisen tuoton omaisuuseriä, niistä luopuminen voi kohentaa ROIC:ia. Esimerkiksi yhtiö voi myydä ylimääräiset kiinteistöt tai liiketoimintaan kuulumattomat sijoitukset ja käyttää saadut varat parempiin kohteisiin tai jakaa ne omistajille. Samoin liian suuri käteiskassa heikentää ROIC:ia (käteinen itsessään ei tuota kuin ehkä nimellistä korkoa). Optimaalinen kassanhallinta varmistaa, että rahaa ei makuuteta tileillä enempää kuin tarvitaan turvapuskureihin.
  • Käyttöpääoman optimointi: Käyttöpääoma (esim. varastot, myyntisaatavat, ostovelat) sitoo usein huomattavan osan pääomaa. ROIC paranee, jos varastonkiertoa nopeutetaan, eli yritys pitää varastossa vain sen mitä tarvitsee eikä ylimääräistä pääomaa ole hyllyillä pölyttymässä. Samoin, jos asiakkaille annetaan hyvin pitkiä maksuaikoja, myyntisaatavat kasvavat ja pääomaa on kiinni asiakkaissa – tätä voidaan tehostaa tiukentamalla maksuehtoja tai panostamalla perintään. Ostovelkojen hallinta (ilman että vaarannetaan suhteita toimittajiin) voi myös tuoda etua: jos yritys saa maksuaikaa omille ostoilleen, se käytännössä saa ”ilmaista” käyttöpääomarahoitusta, mikä keventää sijoitettua pääomaa.
  • Investointien harkinta ja kohdentaminen: Jokainen uusi investointi (oli se sitten uusi laite, tehdas tai yritysosto) tuo mukanaan lisää pääomaa taseeseen. Johto voi parantaa tulevaa ROIC:ia varmistamalla, että investointien tuotto-odotus ylittää selvästi pääoman kustannuksen. Käytännössä tämä tarkoittaa kurinalaista pääoman allokointia: investoidaan vain hankkeisiin, joiden ROI/ROIC-ennuste on houkutteleva. Vähemmän tuottoisat projektit kannattaa jättää tekemättä. Joskus paras päätös on myös palauttaa pääomaa omistajille (osingot tai omien osakkeiden osto) sen sijaan, että väkisin keksii käyttökohteita kassalle heikoin tuotto-odotuksin.
  • Velkarakenteen vaikutus (huomion kanssa): Itse ROIC-matematiikkaan velan lisääminen tai vähentäminen ei suoraan vaikuta, koska NOPAT ei huomioi korkokuluja ja sijoitettu pääoma sisältää velan. Kuitenkin on epäsuorasti huomioitava, että liiallinen velka voi johtaa tehottomuuteen muualla (esim. korkeat korkokulut voivat pakottaa karsimaan investointeja). Toisaalta kohtuullinen velan käyttö, jos se mahdollistaa investoinnit, voi kasvattaa absoluuttista tulosta. Joka tapauksessa ROIC kertoo nimenomaan operatiivisen toiminnan tehokkuudesta; velkavipu näkyy enemmän oman pääoman tuotossa (ROE). Silti yritys, joka keventää taseestaan turhia velkoja (tai vastaavasti omaa pääomaa, esim. ostaa omia osakkeita pois), voi parantaa mittareitaan per osake. Olennaisinta on kuitenkin ylläpitää vahvaa tuloskuntoa ja olla sitomatta pääomaa heikosti tuottaviin kohteisiin.

Lyhyesti sanottuna, ROIC paranee kahdesta syystä: isompi tulos tai pienempi pääoma (tai molemmat yhtä aikaa). Parhaat yhtiöt sekä kasvattavat tulosta että pitävät pääoman käytön kurissa. Sijoittajalle on rohkaisevaa, jos yhtiö jo valmiiksi korkeasta ROIC-tasosta huolimatta etsii jatkuvasti keinoja tehostaa pääoman käyttöään entisestään.

ROIC:n rajoitukset ja huomioitavat seikat

Vaikka ROIC on erittäin hyödyllinen mittari, se ei ole täydellinen. On tärkeää ymmärtää sen rajoitteet ja erityistilanteet, jotta ei tee vääriä johtopäätöksiä pelkän luvun perusteella:

  • Ei kerro liiketoiminnan osien eroja: ROIC antaa koko yrityksen keskimääräisen tuoton pääomalle. Jos yrityksellä on useita liiketoimintayksiköitä tai segmenttejä, korkea keskimääräinen ROIC voi peittää alleen sen, että osa bisneksestä tuottaa erinomaisesti ja jokin toinen osa heikosti. Sijoittaja ei ROIC-luvusta yksin pysty sanomaan, mistä tuotto tulee. Siksi kannattaa perehtyä segmenttiraportteihin: onko jokin divisioona erityisen pääomatehokas ja jokin toinen pääomasyöppö? Jos yritys myy kannattamattomia osia pois, keskimääräinen ROIC saattaa parantua huomattavasti.
  • Kertaluonteiset erät ja laskentakäytännöt: Kuten aiemmin mainittiin, nettotulokseen (ja jopa EBITiin) voi vaikuttaa kertaluonteisia eriä tai kirjanpidollisia temppuja. Jos ROIC lasketaan suoraan yhdeltä tilikaudelta ilman oikaisuja, se voi antaa väärän kuvan ”normaalista” tuottokyvystä. Esimerkiksi suuri kertaluonteinen myyntivoitto voi paisuttaa NOPAT:ia tilapäisesti ja siten ROIC:ia, vaikka se ei toistu tulevaisuudessa. Sijoittajan on hyvä tarkistaa, onko tuloksessa tai taseessa poikkeuksia, jotka kaunistavat tai heikentävät lukua tilapäisesti. Samoin investointien ajoitus vaikuttaa: jos iso investointi on juuri tehty, pääomaa on tullut taseeseen, mutta tulos siitä alkaa näkyä vasta tulevina vuosina – tämä laskee hetkellisesti ROIC:ia, mutta tulevaisuudessa luvun pitäisi parantua investoinnin tuottaessa.
  • Aineettomat investoinnit: Modernissa taloudessa monet tärkeät investoinnit eivät näy taseessa perinteisellä tavalla. Esimerkiksi yrityksen panostukset tuotekehitykseen (R&D) tai brändin rakennukseen ovat kuluja tuloslaskelmassa, eivät investointeja taseessa. Tämä voi itse asiassa parantaa ROIC:ia, koska yritys saattaa ikään kuin ”aliraportoida” sijoitettua pääomaa – iso osa todellisista investoinneista on kuluksi kirjattua. Tämän takia erittäin korkeaa ROIC-lukua katsottaessa on syytä miettiä, onko toimialalla paljon tällaisia aineettomia panostuksia. Jos on, luvut voivat olla vaikeasti vertailtavissa niiden alojen kanssa, joilla investoinnit aktivoidaan taseeseen.
  • Vertailukelpoisuus ja johdonmukaisuus: Kaikkien tunnuslukujen tavoin myös ROIC on hyödyllinen vain kun luvut ovat oikein ja vertailu on reilua. Eri firmat tai analyytikot voivat painottaa hieman eri asioita laskennassa (esim. miten käsitellään liikearvoa yritysostoista, lasketaanko tuotto viimeisen rivin nettotuloksesta vai NOPAT:ista, käytetäänkö keskiarvopääomaa vai lopputaseen pääomaa jne.). Siksi on aina hyvä lukea pienellä präntillä, mitä lukuarvon taustalla on. Pääasia on, että ymmärtää konseptin: pääoman tuotto = tulos / pääoma. Tämän ymmärrys auttaa kysymään oikeita kysymyksiä lukuja tarkastellessa.
  • Ei ainoa mittari: Vaikka ROIC on erittäin informatiivinen, sijoittajan ei pidä tuijottaa vain sitä. Yrityksen terveyden ja sijoituskohteen houkuttelevuuden arviointi on kokonaisuus. ROIC ei kerro mitään esimerkiksi velkaantuneisuudesta, kassavirran jakautumisesta (kuinka paljon tuloksesta on oikeasti kassavirtaa), markkina-asemasta suhdanteiden muuttuessa tai vaikkapa johdon luotettavuudesta. Se on yksi työkalu pakissa. Parhaan kuvan yrityksestä saa yhdistämällä ROIC:n tarkastelun muihin mittareihin: kannattavuuteen (esim. nettomarginaali), kasvuun (liikevaihdon ja tuloksen kasvuasteet), tehokkuuteen (esim. pääoman kiertonopeus) ja yrityksen markkina-arvostukseen (P/E, P/B, jne.).

Kun tunnistaa ROIC:n rajoitukset, osaa käyttää sitä viisaasti. Se on loistava lähtöpiste arvioida yritystä, mutta muista kaivaa tarvittaessa syvemmälle numeroiden taakse.

Yhteenveto

ROIC eli sijoitetun pääoman tuotto on sijoitusanalyysin kulmakiviä, joka yhdistää yrityksen kannattavuuden ja pääomankäytön tehokkuuden yhdeksi selkeäksi prosenttiluvuksi. Kertaamme vielä tärkeimmät pointit lyhyesti:

  • Määritelmä: ROIC kertoo, kuinka monta euroa operatiivista voittoa (verojen jälkeen) yritys tuottaa jokaista liiketoimintaan sidottua euroaan kohden. Se mittaa yrityksen kykyä luoda voittoa sijoitetulle pääomalle riippumatta siitä, onko pääoma omaa vai velkaa.
  • Laskenta: ROIC formula perustuu NOPAT:in (Net Operating Profit After Tax) jakamiseen sijoitetulla pääomalla. Yksinkertaisimmillaan kaava on NOPAT / (oma pääoma + korolliset velat – ylimääräinen kassa). Korkea ROIC saavutetaan, kun yrityksellä on vahva tulos ja hallittu pääomankäyttö.
  • Erot muihin tunnuslukuihin: ROIC on sukua return on investment -käsitteelle, mutta on tarkemmin määritelty. Se eroaa esimerkiksi oman pääoman tuotosta (ROE) siinä, että ROIC huomioi kaiken pääoman (eikä vain oman pääoman) ja käyttää operatiivista tulosta, poistaen rahoitusratkaisujen vaikutusta. Näin se tarjoaa puhtaamman kuvan liiketoiminnan tehokkuudesta.
  • Merkitys sijoittajalle: Korkea ja kestävä ROIC viestii usein kilpailueduista, hyvistä kasvumahdollisuuksista ja siitä, että yritys johtaa pääomansa tuottavasti. Sijoittajat palkitsevat yleensä yhtiöitä, joiden ROIC on yli pääoman kustannuksen – nämä yritykset luovat arvoa ja voivat ajan myötä tuottaa erinomaisia sijoitustuottoja. ROIC:n seuraaminen auttaa sijoittajaa välttämään ansoja, joissa yritys näyttäisi kannattavalta, mutta vaatii suhteettoman paljon pääomaa tuottojen tekoon.
  • Tulkinta ja konteksti: Hyvänä ROIC-tasona voidaan pitää yleisesti kaksinumeroisia prosentteja, mutta aina on suhteutettava luku toimialaan ja yrityksen tilanteeseen. Varmista, että ROIC on selvästi yli WACC:n, ja seuraa kehitystä ajan myötä. Muista, että kertaluontoiset tekijät voivat vääristää yksittäisiä lukuja – siksi trendit ja vertailu kilpailijoihin ovat avuksi.
  • Parantaminen: Yritys voi parantaa ROIC:ia kasvattamalla voittoja, karsimalla turhaa pääomaa (myymällä tarpeettomia omaisuuseriä, tehostamalla käyttöpääomaa) sekä investoimalla vain tuottoisiin kohteisiin. Johto, joka onnistuu tässä, nostaa sekä yhtiön arvoa että omistajien tuottoja.
  • Rajoitukset: Mikään yksittäinen tunnusluku ei kerro kaikkea. ROIC on voimakas mittari, mutta se pitää nähdä osana laajempaa analyysia. Sijoittajan tulee tunnistaa, mitä ROIC ei kerro – esimerkiksi liiketoimintojen sisäiset erot tai taseen ulkopuoliset tekijät – ja täydentää kuvaa muilla tiedoilla.

Lopulta, ROIC tiivistää paljon olennaista yhdellä luvulla. Korkea sijoitetun pääoman tuotto on kuin leima, joka usein erottaa erinomaiset yhtiöt keskinkertaisista. Se kertoo, että yritys saa rahansa tekemään lujasti töitä. Tämän artikkelin syväluotauksen myötä toivottavasti ymmärrät paremmin, mitä ROIC tarkoittaa, miksi se on tärkeää ja miten voit hyödyntää sitä omassa sijoitusstrategiassasi.

Disclaimer: Tämä artikkeli on tarkoitettu tarjoamaan yleistä tietoa sijoittamisesta ja taloudellisista tunnusluvuista. Se ei sisällä sijoitusneuvontaa, eikä mitään sen sisältöä tule käsittää kehotuksena ostaa tai myydä arvopapereita. Sijoittamiseen liittyy riskejä, ja jokaisen sijoittajan tulee harkita omia tavoitteitaan ja taloudellista tilaansa huolellisesti. Tarvittaessa käänny riippumattoman talous- tai sijoitusasiantuntijan puoleen ennen päätösten tekemistä.